sunnuntai 27. elokuuta 2017

Sopiikohan elämän jatkaminen aiheena kirjoituksiini paratiisiteoriasta?

Mietin tässä, että voiko olla ihan vain sattumaa, että olen kirjoittanut tulevaisuudenparatiisin mahdollisuudesta kannattavuusnäkökannalta, oikeastaan vain terveiden elämäntapojen kannattavuudesta, ja että sitten minulla samalla henkilöllä sattumalta olisi kyky laatia jonkinlainen kuolleista herättämisen ohje? Vai onko niin, että parempien tulevaisuudenkuvien myötä elämän jatkaminen on kivcempi, jotenkin luonnostaan sopii siihen kuolleista herättämisen ohje, vaikkei moneen muuhun paikkaan sopisi?
Tässä näitä paratiisiaiheisia kirjoituksiani
paratiisiteoriani http://2013paradise.blogspot.fi/2017/08/basics-of-my-paradise-theory.html
siihen suuntaan vievistä teistä maailmassa http://paratiisiteoria.blogspot.fi
ja kenties, kun on nii tärkeä keksiä tauteihin jotakin parannusta, niin parannusohjeyritelmäni http://parantamisesta.blogspot.fi
ja maailman & oman elämän isojen epäkohtien korjaamisesta http://eroonmasennuksesta.blogspot.fi
...

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Trees on graveyards

Hi
I am from Finland, now 45 years old and live in Savonlinna. When I was
12 years old, a girl, and we lived in Helsinki, we early one autumn
went to Japan and were there some tow weeks, after which shortly to
HongKong and then one week in Thailand. My life kind of got destroyed
by that visit to Asia and I did not know why and the effect lasted for
years and it still is somewhat. But lately I noticed that the problem
maybe connects to people whom Asians consider ghosts. When our family
was in Japan, we saw also a Japanese graveyard. It was wirhout trees,
just stones: stone pavements, stones on graves maybe something like
pots from claw to, I do not remember the last thing well enough. In
Finland we have always trees, lots of trees on graveyards, like in a
forest or park, usually big trees with lots of leaves sheltering and
in the winter time mostly without leaves but some kuusi trees
somewhere. My parents were atheists. We visited graveyard in the
Christmas and I wished well for the deceased which I thought of living
there under their graves, under the sea of candles. I wished that they
could have well in the life after death, according to justice so that
good things would spread and bad things would not be allowed to affect
widely, so that each of them could be "the smith of one's own
happiness". And so I propably wished when I saw the Japanese graveyard
too. Could it be that the ghosts longed for something there, something
in Japanese ways of living was maybe too much for them and so they
dies and now they longed for some fracturelessness and so they came to
me, year afyer year. But I think the moist important thing in that is
to have trees with real roots in the graveyards, sheltering, dropping
their leaves in the autumn, maybe some tree keeping them too - trees
quite near each grave, like for example three meters at most. But
those do not necessarily at least to begin with need to be big trees
but some Japanese natural bushes would do well too, but those must be
planted there ground bought there if needed. I guess that the Japanese
ghosts consider this of major importance!
With best wishes, Kaisa Hannele Tervola, Savonlinna, Finland, North Europe


Trees natural to that climate, culture and district teach them to be
wise and with wisdom of life, so that things go peacefully along their
natural ages old wise roads. AAnd the trees or bushes also tell them
that Japanese ways are expected - or they must move to live elsewhere
where they are in harmony with the culture and ways.

Harmony with the wishes of the deceased could make Japan stronger. Do
some foreigners with more skills in these matters oppose in order to
harm Japan?

My wisdom of life is very Finnish, not so very Christian. If that is
what the Japanese elderly or ghosts in Asia are looking for, one can
learn it from my blogs:
http://pikakoulu.blogspot.fi , http://quickerlearning.blogspot.fi and
playlists at http://www.youtube.com/khtervola
http://workandfreetime.blogspot.fi where especially the book at the
first post, http://todreamjob.blogspot.fi and
http://nopeaoppisuus.blogspot.fi
Especially http://Finnishskills.blogspot.fi
maybe also http://healthilymoral.blogspot.fi and
http://paratiisiteoria.blogspot.fi/2013/09/paratiisissa-on-kaarme.html

sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hajottajat voivat olla viisaita

"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."

http://ampiaiset.blogspot.fi

maanantai 27. helmikuuta 2017

Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen

Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi

"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."

lauantai 5. marraskuuta 2016

Jos vainaja ei saa rauhaa

Tänään pyhäinmiestenpäiänä 5.11.2016 kävin puolen päivän aikoihin koirieni kanssa kävelyllä, ja kun reilun korttelin päässä tästä, missä asun, on pienehkö hautausmaa, niin kävin pyhäinmiestenpäivän kunniaksi hautausmaalla. Tänä vuonna lumi tuli jo kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin ja sitä oli maassa ehkä pari senttiä. Jätin koirat hautausmaan ulkopuolelle vesottuun jo uutta versoneeseen kantoon kiinni. Ne tuntuivat tavallisen mieltymyksensä mukaan jostain napanneen idean siitä, mitä savolaiskoirat tekisivät siinä ja alkoivat möykätä hiukan. Sanoin niille ilmeelläni, että kiltisti nyt, toivo kaikille hyvää, kuolleille myös toivotaan hyvää näin pyhäinmiestenpäivänä vähän niin kuin jouluna, kauniisti nyt kun ollaan tällaisessa tilanteessa ja hautausmaan lähellä. Ja niin ne vuoroin näyttivät hiukan savolaismöröiltä ja aika paljon kauniisti käyttäytyviltä seurakoirilta, jotka kyllä toivoivat hyvää lumisen maiseman kauneuden tapaan.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu  vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.