sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Hajottajat voivat olla viisaita

"Joskus näin vähän aikaisemmin auton töytäisemäksi jääneen oravan ja sillä oli kyljessään rinnan kohdalla ja kuonon päällä kuin lohduttamassa kaksi etanaa, ystävällisen tunneviisaan oloisia etanoita, auttamassa kuoleman kohdalla siirtymävaiheessa kuolemanjälkeiseen elämään oravaa.
Joskus mietin sitä, kun elämässä kokemukset tulevat niin että alkavat, sitten niitä kestää jonkin aikaa ja häipyvät pois. Sehän on se, miten mato kulkee, tai mitä käy myös kun juo tai syö: on jonkin virrassa ja sitten se haipuu pois, tiet erkanevat. Luonto on viisas ja kai jumalallakin on ollut jokin tarkoitus maailman luodessaan. Järkeni sanoo, että noin käy myös kun hajottajamadot tms hyönteiset syövät ruumista, ehkä koko ruumiin. Ruumiiseen on kirjautuneena, miten tuo yksilö eli, lihasten juonteissa, elämän tunnelmien jättämissä jäljissä, eri osien vahvuuksissa ja rasituksen jäljissä on kertomuksia tuon yksilön elämästä. Ehkä hajottajahyönteiset lukevat ne, ymmärtävät ne viisaasti luonnon ja jumalan luoman viisauden tapaan ja kommunikoivat muille hyönteisille vähän kuin linnut laajemmalle ympäristölleen, ja niin korjaavat maailmaa paremmalle tolalle noissa suhteissa. Silloin kuoleman jälkeinen hajottajien aika olisi suojattua aikaa kuolleelle eikä tuhon ja hävityksen, niin kuin kuoleman ja hajottajien maine joskus on."

http://ampiaiset.blogspot.fi

maanantai 27. helmikuuta 2017

Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen

Lainaus blogistani http://parantamisesta3.blogspot.fi

"Suru puolison kuolemasta ja elämän jatkaminen
Jos läheinen kuolee ja suru tuntuu vaikealta ajalta,niin on olennaista huomata, ettei hän ole enää kantamassa elämän taakkoja kanssasi, joten väärän mitoituksen tyuoman epäonnen sijasta sinun olisi oltava itsenäinen ja muiden ihmissuhteidesi ym muun elämänsisällön varassa. Jos puolison viime ajat olivat huonoja, ei ole hyvä jäädä niihin kiinni jatkaen samoja uomia, vaan olisi aloitettava hiukan uutta, rakennettava elämän muiden puolien varaan ja säilöttävä puyolisosta muistoja hyvistä ajoista, kuin vaikkapa heilaehdokkaasta, jota ei saanut, mutta joka tavallaan on osa omaa identiteettiä. Jos puoliso oli taitamattomampi tai vähemmän vasttuuntuntoinen kuin snä, hän luultavasti oli nojaavaisermpi, joten pitäisi varoa nojaamasta siten häneen ja hänen taitamattomuuteensa: ei häntä tarvitse matkia."

lauantai 5. marraskuuta 2016

Jos vainaja ei saa rauhaa

Tänään pyhäinmiestenpäiänä 5.11.2016 kävin puolen päivän aikoihin koirieni kanssa kävelyllä, ja kun reilun korttelin päässä tästä, missä asun, on pienehkö hautausmaa, niin kävin pyhäinmiestenpäivän kunniaksi hautausmaalla. Tänä vuonna lumi tuli jo kaksi viikkoa tavallista aikaisemmin ja sitä oli maassa ehkä pari senttiä. Jätin koirat hautausmaan ulkopuolelle vesottuun jo uutta versoneeseen kantoon kiinni. Ne tuntuivat tavallisen mieltymyksensä mukaan jostain napanneen idean siitä, mitä savolaiskoirat tekisivät siinä ja alkoivat möykätä hiukan. Sanoin niille ilmeelläni, että kiltisti nyt, toivo kaikille hyvää, kuolleille myös toivotaan hyvää näin pyhäinmiestenpäivänä vähän niin kuin jouluna, kauniisti nyt kun ollaan tällaisessa tilanteessa ja hautausmaan lähellä. Ja niin ne vuoroin näyttivät hiukan savolaismöröiltä ja aika paljon kauniisti käyttäytyviltä seurakoirilta, jotka kyllä toivoivat hyvää lumisen maiseman kauneuden tapaan.
Kävin hautausmaalla, en vienyt kynttylää, kun en tuntenut kenenkään tänä vuonna silleen kuolleen, että kuuluisi, vaikka olihan yksi vanhempi miestuttava kuollut, mutta jotenkin olen tuntenut, että häneen on vielä etäisempi yhteys kuin hän vielä eläisi ja niin en ole kummemmin surrut. Hautausmaalla oli ihan kaunis tunnelma, lunta, havuja ja kanervia, muutamia kynttilöitä, oli päivänvalon aikaa ihan selvästi ja lunta jonkin verran.
Takaisin tullessani koirat vaikuttivat siltä kuin niiden luokse olisi tullut aaveita: kuolleita niiden kohdalle, sanoivat, etteivät saa rauhaa, osoittautuivat hautausmaalle tulleiksi eläimiksi, jotka olivat tulleet sinne hakemaan rauhaa, mutta hautausmaalla oli rukoiltu  vain ihmisten puolesta. Oli rottavainaja ja siilivainaja, eivät halunneet luopua entisistä elämänympyröistään ja siksi eivät saaneet vainajina lepoa. Kai vainajan siinä tilanteessa tulisi miettiä, että kauempanakin voi olla mukavaa elämää, esim. täältä Savonlinnasta katsottuna Punkaharjulla, joka on noin 30km päässä, omantunnelmaisensa kylä ja Savonlinnan osa nykyisin, eläimille etäällä mutta tavallaan tuttuja ympyröitä, ja sillä tavoin heiloihin viittaava nimeltään, että voi miettiä, löytyisikö heilojensa suunnalta kioja asuinmiljöitä, jotka voisivat olla rakkaita tulevaisuudessa. Niin nuo eläinten haamut tuntuivat saavan rauhan, löytävän itse itselleen paikan maailmassa, tosin kuolemanjälkeisessä elämässä meidän kannaltamme mutta kai ihan tavallisessa hyvässä elämässä kumminkin.

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Kuka kuolee milloinkin

Puista lähtivät lehdet tässä ihan vähän aikaa sitten. Jäin miettimään, että sellaisina aikoina osa ihmisistä jää suojattomiksi: lehtiin kiinnittyneet voivat olla voimattomia ja epäonnisia, kun taas lehtien oloiset olla vaarassa vihollistensa taholta. Kuka siis kuolee milloinkin? Maatalouskoulussa kun olin kaupunkilaistaustalta, niin siellä oli lampaita, jotka kevään lopussa paloivat lammassuojan palossa, kenties tuhopoltto. Ne olivat jotenkin epäonnisen oloisia etukäteen, laiminlyötyjä, lammastenhoutaja kuunteli kuulosuojaimista musaa tai radiota, kun hoiti niitä, ja niin niillä ei ollut tavanomaista yhteyttä ympäristönsä ihmsiin. Syksyllä kai kuolevat ne, jotka ovat kiinnittyneitä ihan vain kesään, kesä-heinäkuuhun, eivät oikein elokuuhunkaan, jonkun karviaismarjan ehkä syövät mutta eivät jaksa kunnolla kiinnostua edes sadonkorjuusta, kun se on niin viileää, erihenkistä kuin kesän vietto, ja niin syksyn haasteet kohtaavat heidät valmistautumattomina, ryhdistäytymättöminä. Keväällä kai kuolevat ne, jotka eivät jaksa aloittaa uutta, jotka vain istuisivat sisällä vanhoilla urillaan, niin he jäävät maailman kelkasta ja ovat epäonnisempia. Talvella onnettomuusalttiita ovat ne, jotka eivät osaa nauttia talvesta a etenkin talviulkoilusta, haurastuvat pois. Kesällä kai ne, joille kuumuus on liikaa, jotka eivät osaa kohdata kesää ainakaan hyvällä tavalla. Luulisin. Samoin ulkomailla kai kuolevat ne, joilla ei ole aitoa yhteyttä tuon maan elämäntapaan ja arvoihin, tavallisen elämän tavallisten ihmisten sosiaalisuutta vaan jotka ovat jotenkin ristiriidassa tuon maan vahvojen voimien kanssa tai yrittävät elää kuin tuota kulttuuria ei olisikaan, rytmissä vallan muiden seutujen kanssa, unohtaen maan luonteenlaadun ja ideaalit.

Vuodenaikojen elämisen ohjeita http://opisuomalaisuus.blogspot.fi/2014/02/vuodenkierto-ja-henkinen-hyvinvointi.html